LAKIMIEHEN LAATIMA AVIOEHTOSOPIMUS 99 €
Miksi kannattaa laatia avioehtosopimus?
Avioliitto on paitsi kahden ihmisen välinen lupaus, myös merkittävä taloudellinen sitoumus. Avioehtosopimuksen tekeminen avioliittoa solmittaessa tai avioliiton aikana onkin yleistynyt merkittävästi. Avioehto ei merkitse eroon varautumista, vaan sen sopimista, että avioliiton solmiminen ei vaikuta puolisoiden välisiin raha-asioihin. Puolisot voivat edelleen sopia yhteisestä taloudestaan miten haluavat ja puolisoiden oma omaisuus pysyy edelleen puolisoiden omana. Mikäli puolisot eivät kuitenkaan halua tehdä avioehtosopimusta, puolisoiden yhteenlaskettu omaisuus pääsääntöisesti puolitetaan avioerotilanteessa.
Avioehto on siis sopimus, jolla puoliset voivat sopia etukäteen omaisuutensa jaosta avioliiton päättyessä avioeroon tai puolison kuolemaan. Avioehto on toisin sanoen keino poiketa avioliittolain määrittelemästä omaisuuden jaosta. Mikäli puolisot eivät tee avioehtosopimusta, puolisoiden yhteenlaskettu omaisuus pääsääntöisesti puolitetaan avioerotilanteessa. Avioehto voidaan laatia myös siten, että se on voimassa ainoastaan avioerotilanteessa, jolloin puolison kuollessa menetellään kuin avioehtoa ei olisi tehty. Tämä onkin yleinen tapa tehdä avioehto, sillä se on usein lesken kannalta taloudellisesti järkevämpi vaihtoehto.
Avio-oikeuden rajoittaminen avioehdolla
Kun puolisot solmivat avioliiton, kummallekin puolisolle syntyy avio-oikeus toisen omaisuuteen. Avio-oikeudella ei kuitenkaan ole merkitystä avioliiton aikana, vaan vasta sen jälkeen, kun avioliitto purkautuu avioeron tai puolison kuoleman johdosta. Avio-oikeus tarkoittaa siis sitä, että puolisoiden omaisuus jaetaan avioliiton päättyessä puoliksi kummallekin puolisolle avioliittolaissa säädetyllä tavalla. Pääsääntöisesti tämä tarkoittaa sitä, että toinen puoliso joutuu hyvittämään toista puolisoa maksamalla tasinkoa sille puolisolle, jolla on vähemmän omaisuutta. Tasinkoa maksetaan niin paljon, että puolisoiden nettovarallisuudet (varat vähennettynä veloilla) ovat yhtä suuret. Avio-oikeutta voidaan rajoittaa tekemällä avioehtosopimus, jossa määritellään avio-oikeuden alainen tai sen ulkopuolinen omaisuus.
Yleisen avioehtosopimuksen sisältö on, että puolisoilla ei ole lainkaan avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Voidaan myös sopia, että osa omaisuudesta on avio-oikeuden alaista tai tehdä yksipuolinen avioehto, jossa vain toisen puolison omaisuus on avio-oikeuden alaista. Avioehdon määräykset voivat kohdistua myös yksilöityyn omaisuuteen tai omaisuustyyppiin. Avioehtosopimuksessa voidaan siten esimerkiksi määrätä, että puolisolla ei ole avio-oikeutta tiettyyn toiselle puolisolle kuuluvaan omaisuuteen kuten esimerkiksi perintönä tai lahjana saatuun omaisuuteen. Avioehtosopimuksessa voidaan myös sopia siitä, että puolisolla on avio-oikeus sellaiseen omaisuuteen, johon hänellä aikaisemmin tehdyn avioehtosopimuksen perusteella ei olisi oikeutta.
Jos avioliitto purkautuu puolison kuoleman vuoksi, mutta kuolleelta puolisolta ei ole jäänyt rintaperillisiä, eloonjäänyt puoliso perii koko kuolleen puolison omaisuuden, jos kuollut puoliso ei ollut testamentilla toisin määrännyt. Molempien puolisoiden kuoltua on viimeksi kuolleelta puolisolta jäänyt omaisuus jaettava pääsäännön mukaan tasan kummankin puolison perillisten kesken.
Kun avioeroa koskeva asia on tullut käräjäoikeudessa vireille, voi kumpikin puoliso vaatia omaisuuden jakoa eli ositusta toimitettavaksi. Puolisoiden ei tarvitse jäädä odottamaan kuuden kuukauden harkinta-ajan umpeen kulumista tai lopullista avioerotuomiota, vaan ositus voidaan toimittaa heti, kun asia on tullut vireille. Jos avioehtosopimusta ei ole, avioeron perusteella toimitettavassa omaisuuden osituksessa jaetaan pääsäännön mukaan puolisoiden kaikki omaisuus tasan puolisoiden kesken.
Avio-oikeuden rajoittaminen testamentilla tai lahjakirjalla
Tietty omaisuus voidaan määrätä avio-oikeuden ulkopuolelle myös lahjakirjassa, testamentissa tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksessä. Tällöin omaisuutta avio-oikeuden ulkopuolelle määrää muu taho kuin avioituva pariskunta. Tällainen taho on siis henkilö, joka lahjoittaa tai määrää testamentilla jotain toiselle puolisoista. Lopputulos voi olla, että molempien puolisoiden saadessa esimerkiksi 100 000 euron perinnön, vain toisen puolison saama perintö kuuluu avio-oikeuden piiriin ja on näin ollen avioerotilanteessa jaettavaa omaisuutta. Avioehdolla voidaan varautua haluttaessa myös vain tällaisen epätasapuolisen tilanteen varalle, mikäli muu omaisuus halutaan pitää yhteisenä myös erotilanteessa.
Avioehtosopimuksen purkaminen
Avioehtosopimuksen purkamisessa on kyse uudesta avioehtosopimuksesta, jolla puolisoiden oikeus toistensa omaisuuteen palautetaan. Siten myös avioehtosopimuksen purkaminen on tehtävä määrämuodossa.
Avioehdon laatimisen ajankohta ja rekisteröiminen
Puolisot voivat tehdä avioehtosopimuksen joko ennen avioliiton solmimista tai sen aikana. Avioehto on rekisteröitävä Digi- ja väestötietovirastossa. Avioehdon rekisteröimisessä ei kannata aikailla, sillä mikäli avioeroasia tulee vireille ennen avioehdon rekisteröimistä, avioehto ei tule voimaan. Lisätietoja löydät Digi- ja väestötietoviraston sivuilta (www.dvv.fi).
Avioehdon muoto- ja sisältövaatimukset
Muodollisesti oikein tehty sopimus on kirjallinen, päivätty ja kahden esteettömän todistajan allekirjoittama. Avioehtosopimus on siis tehtävä kirjallisesti. Se on myös päivättävä ja allekirjoitettava. Lisäksi kahden esteettömän henkilön on todistettava sopimus oikeaksi. Todistajan on oltava vähintään 15-vuotias, mutta on suositeltavaa käyttää täysi-ikäistä todistajaa. Todistajana ei voi toimia lähisukulainen, sopimuksen tekijän entinen tai nykyinen puoliso taikka kihlattu eikä sopimuksen tekijän ottovanhempi tai ottolapsi.
Sisällön puolesta ongelmia saattaa aiheuttaa esimerkiksi pyrkimys sopia asiasta, joka kuuluu vaikkapa testamentin sisältöön. Se, mitä avioehdolla voidaan sopia, on tarkoin laissa säädetty. Muodoltaan väärin tehty avioehto saatetaan katsoa kokonaan pätemättömäksi. Sisällöllisesti virheellinen avioehto on pätemätön ainakin virheellisiltä osin.
Omaisuuden ositus
Avioehtosopimus vaikuttaa siihen, miten omaisuus jaetaan osituksessa. Avioehtosopimus voidaan laatia siten, että se on voimassa vain avioliiton päättyessä avioeroon tai siten, että se on voimassa myös avioliiton päättyessä toisen puolison kuolemaan. Tavallisin avioehtosopimus on sellainen, jossa määrätään, että kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että avioliiton purkauduttua puolisoiden omaisuutta ei jaeta tasan, vaan kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa itsellään. Avioehtosopimuksella voidaan myös määrätä, että puolisolla ei ole avio-oikeutta tiettyyn toiselle puolisolle kuuluvaan omaisuuteen, esimerkiksi tämän perintönä tai lahjana saamaan omaisuuteen. Tällainen määräys tarkoittaa sitä, että puolisoiden kesken jaetaan tasan kaikki muu omaisuus paitsi avioehtosopimuksessa mainittu omaisuus.
Omaisuuden ositus voidaan toimittaa joko siten, että osapuolet toimittavat osituksen keskenään tekemänsä sopimuksen mukaisesti (sopimusositus) tai siten että, osituksen toimittaa tuomioistuimen määräämä pesänjakaja (toimitusositus). Kun ositus toimitetaan sopimusosituksena, osituksesta on laadittava asiakirja, joka on päivättävä ja allekirjoitettava sekä kahden esteettömän henkilön todistettava oikeaksi. Jos taas pesänjakaja toimittaa osituksen, laaditaan toimituksesta asiakirja, jonka pesänjakaja allekirjoittaa.
Avioehdon ja osituksen sovittelu
Avioehtosopimuksen määräyksistä voidaan eräissä poikkeustapauksissa poiketa tai se voidaan jättää kokonaan huomiotta osituksen osapuolen vaatimuksesta osituksen sovittelussa, jos avioehtosopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen toisen puolison kannalta. Omaisuuden osituksen sovittelu tarkoittaa sitä, että yksittäistapauksessa voidaan kohtuusharkinnan perusteella poiketa niistä säännöistä, joita omaisuuden osituksessa olisi muutoin noudatettava. Omaisuuden ositusta voidaan sovitella, jos se johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Kun osituksen sovittelua harkitaan, on erityisesti otettava huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden säilyttämiseksi tai kartuttamiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Osituksen sovittelu siis tapahtuu ottamalla huomioon kohtuus- ja oikeudenmukaisuusnäkökohdat kussakin yksittäistapauksessa erikseen, mistä syystä ennalta ei voida asettaa yleisiä sääntöjä siitä, milloin osituksen sovittelu tulee kyseeseen. Tavallisimmin kyse on kuitenkin siitä, että avioliitto on ollut hyvin lyhytaikainen eivätkä puolisot ole tehneet avioehtosopimusta tai siitä, että kyseessä on hyvin pitkäaikainen avioliitto ja puolisot ovat tehneet avioehtosopimuksen, joka johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen.
PUOLISOIDEN Kannattaa harkita myös TESTAMENTIN JA EDUNVALVONTAVALTAKIRJAN LAATIMISTA
Testamentti
Alkaen 129 euroa
Edunvalvontavaltuutus
179 euroa