Miksi rattijuoppojen rangaistuksia ei haluttu koventaa?
/Kansalaisaloite 3/2014 vp vaati rattijuopumustuomioiden koventamista käyttämällä seuraavia keinoja:
Rattijuopon ajoneuvon välitöntä haltuunottamista valtiolle riippumatta siitä, kenen ajoneuvo on.
Mahdollisimman varhaista puuttumista ongelmaan. Ensimmäistä kiinnijäämistä pitäisi seurata ajokielto ja hoitoonohjaus. Seuraavien kiinnijäämisten seurauksena olisi tilanteen mukainen pakkohoito ja rangaistuksena ehdoton vankeus.
Rattijuoppojen aiheuttamat kuolemantapaukset pitää tulkita tapoiksi ja loukkaantumiset tapon yrityksiksi.
Rattijuoppouden promillerajan laskemista.
Rattijuopon ilmoittamatta jättäminen pitää tehdä rangaistavaksi
Kansalaisaloitetta perusteltiin seuraavalla tavalla: "Me allekirjoittaneet kansalaiset koemme, että oikeustajuamme on loukattu. Luottamuksemme Suomeen oikeusvaltiona horjuu rattijuoppojen liian lievien rangaistusten vuoksi. Jopa kuolemantapauksia aiheuttaneiden rattijuoppojen rangaistukset jäävät usein pienemmiksi kuin esim. talousrikollisten. Näin rattijuoppojen aiheuttamia valtavia inhimillisiä kärsimyksiä vähätellään ja yhteiskuntaamme kalvavaa ongelmaa, alkoholismia, väheksytään."
On kiistatonta, että rattijuopumuksen aiheuttamat kuolemat ja vakavat vammat ovat joka vuosi, kuukausi ja viikko syynä määrättömälle inhimilliselle kärsimykselle. Tästä ei kuitenkaan tule vetää sitä johtopäätöstä, että niitä tulisi yrittää ehkäistä mahdollisimman järeillä tai suorastaan typerillä keinoilla. Käsittelen seuraavaksi esitetyt vaatimukset lyhyesti kohta kohdalta.
Ensimmäinen vaatimus koskee ajoneuvon välitöntä haltuunottoa valtiolle. Rattijuopon omistaman ajoneuvon välitön haltuunotto on mahdollista jo nykyisen lainsäädännön perusteella. Auto voidaan lisäksi tuomita oikeudenkäynnissä valtiolle menetetyksi. Sen sijaan kenenkään muun omistamaa autoa, jota rattijuoppo on käyttänyt, ei tietenkään voida eikä pidäkään voida tuomita valtiolle. Onko aloitteen laatija sitä mieltä, että esimerkiksi rattijuopon luvatta käyttöönottama (siis varastama) auto tulisi takavarikoida? Vaatimus omaisuuden takavarikoimisesta jonkin muun henkilön tekemän rikoksen vuoksi on niin absurdi, ettei se tarvitse enempää huomiota tässä.
Toisessa vaatimuksessa vaaditaan kovempia seuraamuksia. Ajokielto seuraamuksena on voimassa jo nyt, lainsäädäntö on siis vaaditun mukainen. Hoitoonohjaus (vapaaehtoinen) on lisäksi myös mahdollista jo nyt. Pakkohoito seuraamuksena jostain rikoksesta, ilman selvitystä pakkohoidon konkreettisesta tarpeesta, on perustuslain ja käsittämättömän monen ihmisoikeussopimuksen vastaista. Rangaistusten koventaminen automaattisesti ehdottomiksi ei kuulosta muihin rikoksiin verrattuna (vaikkapa väkivalta- ja omaisuusrikokset) kovinkaan kohtuulliselta, mutta rangaistuskäytännössä saattaisi toki olla tarkastamisen varaa. On kuitenkin tutkittu, ettei rangaistusten koventaminen vaikuta rattijuopumusten määrään.
Kolmanneksi vaadittiin siis rattijuoppojen aiheuttamien kuolemantapausten rikosoikeudellisen arvioinnin muuttamista. Tappo tai sen yritys vaatii aina tahallisuutta. Rikokset, joissa toinen menettää henkensä ilman tahallisuutta, arvioidaan kuolemantuottamuksina. Vaatimus rattijuoppouden tuomitsemisesta ilman tahallisuutta sotkisi koko syyllisyysperiaatteen tapon osalta ja on siksi oikeudellisesti täysin mahdoton.
Neljänneksi esitettiin promillerajan laskua. Promillerajan laskeminen joko 0.2:een tai nollaan on ollut useasti esillä julkisessa keskustelussa. Sen säätämiselle ei olisi mitään lainsäädännöllistä estettä, mutta muutoksen hyödyllisyys voidaan kyllä kyseenalaistaa. Ruotsin ja Norjan esimerkkien mukaisesti ei ole näyttöä siitä, että promillerajan alentaminen vähentäisi rattijuopumusrikollisuutta kokonaisuutena. Lisäksi lähes kaikissa kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa promillemäärä on ylittänyt törkeän rattijuopumuksen rajan (1.2 promillea). Varsinaisia ongelmarattijuoppoja, jotka ajavat kovassa humalassa tai syyllistyvät rattijuopumukseen toistuvasti, ei promilleraja kiinnosta, olipa se sitten nolla tai kaksi promillea.
Viidenneksi vaadittiin rattijuopumuksen ilmoittamatta jättämisen säätäminen rangaistavaksi. Törkeän rikoksen (kuten murhan, tapon, raiskauksen tai törkeän pahoinpitelyn) ilmoittamatta jättäminen on rangaistavaa jo nykyisellään. Rattijuopumus ei ole siinä määrin (siis esimerkiksi murhaan tai raiskaukseen verrattava) törkeä rikos, että se olisi syytä sisällyttää törkeän rikoksen ilmoittamisvelvollisuutta koskevaan rikoslain 15 luvun 10§:ään. Muutos olisi muuhun lainsäädäntöön suhteutettuna epäjohdonmukainen ja sikäli tarpeeton, että tutkimusten mukaan ylivoimainen enemmistö ihmisistä ilmoittaa havaitsemansa rattijuopumuksen poliisille jo nykyäänkin.
Yhteenvetona voitaneen todeta, että sinänsä kannatettava idea (tässä tapauksessa rattijuoppojen kitkeminen liikenteestä) vesitetään helposti lähtemällä sähläämään kovalla innolla ilman asioiden selvittämistä tai riittävää juridista tietämystä. Paremmin harkittu ja perusteltu kansalaisaloite samasta aiheesta olisi etenkin näin vaalien alla saattanut hyvinkin johtaa lainsäädäntötoimiin, joilla rattijuopumuksen rangaistuksia olisi saatu järkevällä tavalla kovennettua. Toimivasta ja hyvin perustellusta kansalaisaloitteesta on esimerkkinä kansalaisaloite sukupuolineutraalista avioliittolaista, joka johti konkreettisiin lainsäädännön muutoksiin. Nyt eduskunnan lakivaliokunnan oli helppoa torjua ehdotus kokonaisuudessaan, eikä se olisi mihinkään muuhun ratkaisuun voinut näin huonosti mietityn kansalaisaloitteen osalta päätyäkään. Nyt aloitteen laatinut taho lähinnä tuhlasi allekirjoittaneiden yli 60.000 hyvää tarkoittaneen ihmisen aikaa huonosti perustellulla ja epärealistisella ehdotuksella, jolla ei ollut edes teoreettisia mahdollisuuksia menestyä. Aloitteen tarkoitus oli siis varmasti hyvä ja vilpitön, mutta toteutus valitettavasti huono.