Edunvalvontavaltuutetun valitsemisesta
/Edunvalvontavaltuutus on valtakirja, jolla voi valtuuttaa haluamansa henkilön huolehtimaan asioistaan siltä varalta, että tulee myöhemmin kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan. Edunvalvontavaltuutuksella voidaankin luoda ”oman näköisensä” asiainhoitojärjestelmä sellaisten tilanteiden varalta, että toimintakyky menetetään. Yksi keskeisimmistä syistä edunvalvontavaltuutuksen laatimiselle on se, että näin saa itse päättää etukäteen siitä, kuka on se henkilö, joka hoitaa asioita, kun siihen ei enää itse kykene. Siksi edunvalvontavaltuutuksen laatimista harkittaessa onkin hyvä etukäteen miettiä, kenet haluaa valita asioitaan hoitamaan.
Ensinnäkin on huomioitava, että ainoastaan luonnollinen henkilö, eli ihminen, voi toimia edunvalvontavaltuutettuna (myöhemmin ”valtuutettu”). Valtuutetuksi ei voi määrätä oikeushenkilöä, esimerkiksi yritystä. Valtuutetun valintaa ei voida myöskään delegoida kenellekään. Edunvalvontavaltuutuksessa tulee siis valita tietty nimetty ihminen toimimaan valtuutettuna.
Edunvalvontavaltuutuksella annetaan valtuutetulle yleensä laajat valtuudet hoitaa omia asioita ilman säännöllistä valvontaa. Edunvalvontavaltuutus edellyttää siksi valtuuttajan ja valtuutetun vahvaa keskinäistä luottamusta. Tällaiset luotetut henkilöt ovat käytännössä usein sukulaisia, muun muassa puolisoita, lapsia ja muita lähisukulaisia. Valtuutettu voi olla myös muu henkilö kuin sukulainen, esimerkiksi ystävä. Tyypillisesti valtuutetut ovat pääasiassa sukulaisia, mutta sukulaisuussuhde ei ole olennaista valtuutetun valitsemisessa, vaan sukulaisuussuhdetta tärkeämpää on luottamussuhde valtuuttajan ja valtuutetun välillä.
Valtuutetun on oltava myös kykenevä ja sopiva toimimaan valtuutettuna. Valtuutettu ei siis voi olla itse kykenemätön hoitamaan asioitaan. Valtuutettuna ei voi toimia esimerkiksi henkilö, jolle on määrätty edunvalvoja. Koska valtuutetun on oltavat kykenevä ja sopiva toimimaan valtuutettuna, valtuutetun ikään kannattaa kiinnittää huomiota, kun valitsee valtuutettua. Kategorista estettä ei ole valita edunvalvontavaltuutuksen laadintahetkellä alaikäistä valtuutetuksi, mutta valtuutetun tarvinnee olla täysi-ikäinen, kun valtuutus vahvistetaan ja valtuutetun tarvitsisi alkaa hoitaa tehtäväänsä. Jos taas valtuutetuksi nimetään samanikäinen henkilö kuin valtuuttaja, kasvaa riski siitä, että valtuutettu on itse kykenemätön hoitamaan valtuutetun tehtävää silloin, kun se on tarpeen.
Edunvalvontavaltuutuksen vähimmäisvaatimus on, että siinä on nimetty yksi tehtävään sopiva ja kykenevä henkilö toimimaan valtuutettuna. Valtuutettu voi kuitenkin tulla tilapäisesti tai pysyvästi estyneeksi hoitamaan valtuutetun tehtäväänsä esimerkiksi sairauden tai esteellisyyden takia. Tällaisten estetilanteiden varalle varsinaiselle ensisijaiselle valtuutetulle on mahdollista ja suositeltavaa nimetä varahenkilöitä, joista käytetään nimitystä toissijainen valtuutettu ja varavaltuutettu.
Toissijainen valtuutettu nimetään sen varalta, että (ensisijainen) valtuutettu ei ota tehtävää vastaan, luopuu siitä tai tulee pysyvästi estyneeksi hoitamaan sitä. Toissijaisia valtuutettuja voi nimetä useita. Usean toissijaisen valtuutetun tilanteessa kannattaa toissijaiset valtuutetut pääsääntöisesti nimetä etusijajärjestyksessä.
Varavaltuutettu taas nimetään sen varalta, että valtuutettu tulee sairauden tai esteellisyyden vuoksi taikka muusta syystä tilapäisesti estyneeksi hoitamaan tehtäväänsä. Myös varavaltuutettuja voi nimetä useita, ja tällaisessa tilanteessa kannattaa varavaltuutetut pääsääntöisesti nimetä etusijajärjestyksessä. Erityisesti varavaltuutetun nimeäminen on tärkeää niitä tilanteita silmällä pitäen, että varsinaisena valtuutettuna on sukulainen. Sukulaisen ollessa varsinaisena valtuutettuna syntyy helposti esteellisyystilanteita esimerkiksi perintöasioiden ja omaisuuden lahjoittamisen yhteydessä. Vaikka esteellisyystilanteet ovat suhteellisen harvinaisia, on suotavaa nimetä esteetön ei-sukulainen vähintään varavaltuutetuksi. Tietyissä tilanteissa esteettömän valtuutetun nimeäminen on ainoa mahdollisuus tehdä joitain toimia valtuuttajan puolesta. Menemättä tarkemmin edunvalvontavaltuutusasioissa ilmeneviin lahjoittamiseen liittyviin ongelmiin muun muassa lahjan antaminen sukulaiselle ei onnistu, ellei valtuuttaja ole valinnut esteetöntä ei-sukulaista vähintään varavaltuutetuksi.
Toissijaisen valtuutetun ja varavaltuutetun tehtävät eroavat siinä, että toissijaisen valtuutetun tehtävä aikanaan muodostuu pysyväksi, kun taas varavaltuutettu toimii vain tietyissä tilanteissa tilapäisen esteen ajan. Sama henkilö voidaan nimetä sekä toissijaiseksi valtuutetuksi että varavaltuutetuksi. Olennaista kuitenkin on, että toissijaisia valtuutettuja ja varavaltuutettuja on tällöin tarpeeksi ja että mahdollisia esteellisyystilanteita silmällä pitäen joksikin valtuutetuksi on nimetty esteetön (perheen ja suvun ulkopuolinen) valtuutettu. Toissijaisen valtuutetun ja varavaltuutetun valitseminen edunvalvontavaltuutukseen on suositeltavaa, jotta valtuutusta voidaan käyttää, jos (ensisijainen) valtuutettu on jostain syystä kykenemätön toimimaan edunvalvontavaltuutettuna.
Mahdollista on myös määrätä useampi henkilö, esimerkiksi lapset, yhdessä edunvalvontavaltuutetuiksi. Kuitenkin käytännön asioiden hoitoa helpottaa, jos valtuudet ovat vain yhdellä henkilöllä kerrallaan, eikä usean yhtäaikaisen valtuutetun nimeäminen ole tavallisimmissa tapauksissa kannattavaa.
Huomioitavaa on, että kenelläkään ei ole velvollisuutta ryhtyä valtuutetuksi. Ennen edunvalvontavaltuutuksen laatimista valtuutettua valittaessa on syytä varmistaa, että valtuuttajan valtuutetuksi suunnittelemansa henkilö on tarvittaessa halukas ottamaan tehtävän vastaan.
Tässä artikkelissa on pyritty tuomaan esiin olennaisimpia asioita, jotka on hyödyllistä tietää valtuutettua valittaessa, mikä on vain yksi asia, joka tarvitsee ottaa huomioon edunvalvontavaltuutusta laadittaessa. Edunvalvontavaltuutus ei ole kaikkein yksinkertaisin asiakirja, minkä takia suositeltavaa on käyttää asiantuntija-apua edunvalvontavaltuutuksen laatimisessa.
Roope Raunio
Asianajaja
