Kun kolmas tekee "avioehdon" puolestasi
/Avioliiton solmiminen on korostetun henkilökohtainen toimi, mikä tarkoittaa sitä, että avioliiton solmimista ei voi tehdä kukaan toisen puolesta. Samankaltainen kahdenvälinen sopimus on avioehtosopimus, jossa aviopuolisot sopivat keskenään poikkeavansa omaisuuden tasajaon periaatteesta avioerotilanteessa. Kolmannella henkilöllä tarkoitetaan oikeustieteessä sellaista muuta tahoa, joka ei ole sopimuksen osapuoli eli tässä artikkelissa sillä tarkoitetaan sellaista henkilöä, joka ei ole kumpikaan puolisoista. Kolmannen osapuolen toiminnalla voi olla merkittävä ja yllättävä vaikutus aviopuolisoiden varallisuuden jakautumiseen toisen puolison kuollessa tai avioliiton päätyessä avioeroon.
Mainittu kolmas voi olla esimerkiksi henkilö, joka on testamentannut tai lahjoittanut toiselle puolisolle omaisuutta. Testamenttiin tai lahjakirjaan voidaan nimittäin lisätä määräys ”testamentinsaajan aviopuolisolla ei ole oikeutta testamentilla saatuun omaisuuteen tai omaisuuden tuottoon”. Kolmannen antama määräys on vahva siinä mielessä, että aviopuolisot eivät voi sitä purkaa vaikka haluaisivatkin. Tilanne muuttuu aviovarallisuuden suhteen mielenkiintoiseksi silloin, kuin molemmat aviopuolisot saavat perintöä testamentin nojalla tai arvokkaita lahjoja, mutta vain toisen aviopuolison läheiset ovat käyttäneet edellä mainittua määräystä puolison oikeuteen liittyen. Kyse ei ole kolmannen tekemästä avioehdosta, mutta määräyksen oikeusvaikutukset ovat samanlaiset eli määräyksellä puututaan aviopuolisoiden keskinäisiin varallisuusoikeudellisiin suhteisiin.
Ajatellaan tilannetta, jossa puolisot A ja B saavat molemmat 500 000 euron arvoisen perinnön. A:n kohdalla perintö koostuu lomakylästä, joka tuottaa vuosittain 50 000 euroa vuokratuloja, eikä A:lle perinnön jättänyt ollut tehnyt testamenttia. Näin ollen A:n saama perintö ja siitä saatu tuotto kuuluvat avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen, josta B:llä on oikeus saada osansa avioerotilanteessa tai A:n kuollessa. B sen sijaan on saanut osuuden hotellista, joka tuottaa niin ikään 50 000 euroa pääomatuloa vuosittain, mutta B:lle perinnön jättänyt on laatinut testamentin, jossa on määräys siitä, ettei puolisolla ole oikeutta testamentin nojalla saatuun omaisuuteen tai sen tuottoon.
A ja B ovat avioliitossa 20 vuotta ja säästävät kumpikin perimästään omaisuudesta kertyneen tuoton. Aviopuolisoiden välillä ei ole avioehtosopimusta. Päädytään tilanteeseen, jossa A:lla on 1,5 miljoonan euron varallisuus, mikä on avio-oikeuden alaista eli, johon B:llä on oikeus avioerotilanteessa. B:llä on niin ikään 1,5 miljoonan euron varallisuus, johon A:lla ei ole avio-oikeutta. Avioerotilanteessa puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvo lasketaan yhteen ja jaetaan puoliksi.
A:n avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvo on 1,5 miljoonaa euroa. B:n avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvo on 0 euroa. Näin ollen, avioerossa A joutuu maksamaan B:lle 750 000 euroa tasinkoa johtuen siitä, ettei hänen perimäänsä omaisuuteen oltu liitetty poissulkevaa määräystä aviopuolison oikeudesta omaisuuteen. B sen sijaan vaurastuu huomattavasti ja epäreilulla tavalla sen vuoksi, että hänen testamentin nojalla saamaansa omaisuuteen oli liitetty avio-oikeuden poissulkeva määräys.
Esimerkin kaltainen tilanne saattaisi johtaa avioliittolaissa säänneltyyn osituksen sovitteluun tai sovitteluvaatimukseen. Avioliittolain mukaan ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Sovittelussa voidaan esimerkiksi päättää, ettei A:n saama perintö ole avio-oikeuden alaista lopputuloksen kohtuuttomuuden perusteella. Osituksen sovitteluvaatimus johtaa kuitenkin pääsääntöisesti tuomioistuinkäsittelyyn, mikä merkitsee molemmille osapuolille aiheutuvia kuluja ja vaivannäköä, sekä usein riitaa.
Tilanne on vältettävissä avioehdolla, joka voi sisällöltään olla esimerkiksi sellainen, että sillä suljetaan pois avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta ainoastaan lahjana tai perintönä saatu omaisuus. Avioehdolla voidaan siis ennaltaehkäistä riitaisuutta, mikä voisi aiheutua aviopuolisoista riippumattomista syistä eli kolmansien tekemistä oikeustoimista (testamenttimääräys tai lahjakirjamääräys). On syytä huomata, että puolison kuolema vastaa oikeusvaikutuksiltaan avioeroa. Tällöin osituksen sovitteluvaatimuksen voi esittää perikunta. Erityisesti uusioperheissä perillisten intressit korostuvat ja avioehtoa olisi järkevää harkita aviopuolisoiden kesken sovinnollisen osituksen turvaamiseksi.