Testamentin tekijän muistilista

1. Testamentti on ainoa keino antaa perillisiä sitovia määräyksiä siitä, miten omaisuus jaetaan kuoleman jälkeen.

2. Testamenttia on aina mahdollista muuttaa myöhemmin esimerkiksi laatimalla uusi testamentti. Testamentti ei siis ole siinä määrin lopullinen asiakirja kuin usein ajatellaan.

3. Testamentin voi tehdä joko koskien vainajan koko omaisuutta (yleistestamentti) tai vain tiettyä omaisuutta (erityistestamentti eli legaatti). Jos testamentissa määrätään vain osasta omaisuutta, loppu jaetaan laillisen perimysjärjestyksen mukaisesti. Myös näiden testamenttien yhdistelmä on mahdollinen ja paljon käytetty vaihtoehto.

4. Testamentti on mahdollista tehdä koskemaan omistusoikeutta tai vaikkapa pelkästään hallintaoikeutta, jolloin henkilö saa käyttää omaisuutta, mutta ei saa luovuttaa sitä eteenpäin.

5. Niin sanotulla keskinäisellä testamentilla kaksi ihmistä, eli esimerkiksi avio- ja avoparit tai vaikkapa sisarukset voivat toisen osapuolen kuoltua testamentata omaisuuden elossa olevalle osapuolelle ja lisäksi määrätä, kenelle omaisuus on menevä molempien kuoltua. Tavallista on tehdä vaikkapa avioparin kesken keskinäinen testamentti siten, että ensin kuolleen puolison kuoltua perii leski, ja molempien kuoltua perintö menee tasaosuuksin kaikille lapsille.

6. Testamenttia tulkittaessa ratkaisevaa on testamentin tekijän tahto. Koska testamentin tulkintahetkellä (eli testamentin tekijän kuoltua) tahtoa ei voida selvittää kysymällä, on tärkeää laatia testamentti selkeäksi ja sen sanamuodot juridisesti yksiselitteisiksi. Lisäksi testamentin on noudatettava tiettyjä laissa säädeltyjä määrämuotoja, jotta se olisi pätevä. Näistä syistä testamentti kannattaa aina teettää asiantuntijalla. 

7. Erityisen hyödyllistä testamentin tekeminen on silloin, kun eletään uusperheessä tai avoliitossa taikka kun henkilöllä ei ole omia lapsia tai lapsenlapsia eli rintaperillisiä. Näissä tilanteissa perintö ei usein mene lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaisesti niille, kenelle perinnön jättäjä olisi sen tahtonut menevän.

8. Jos testamentin tekijällä on rintaperillisiä eli lapsia tai lapsenlapsia, näillä on oikeus niin sanottuun lakiosaan eli puoleen vainajan varallisuudesta. Tätä lakiosaa ei voida testamentilla sivuuttaa. Painavin perustein on mahdollista tehdä rintaperillinen perinnöttömäksi.

9. Jotta testamentti on pätevä, sillä tulee olla kaksi esteetöntä todistajaa, jotka ovat yhtä aikaa läsnä todistamassa testamentin allekirjoittamista ja sitä, että testamentin tekijä on henkisesti kykenevä tekemään testamentin ja ymmärtämään sen sisällön ja merkityksen.

Muutoksenhakuoikeus muutostilassa

Muutoksenhakuoikeus on perustuslaissa turvattu yksilön oikeus, mutta toisesta näkökulmasta ennemminkin kynnys, joka on ylitettävä, jotta oikeudenkäynnin asianosaisella on mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi myös muutoksenhakuasteessa. Muutoksenhakuoikeus käräjäoikeudesta hovioikeuteen on 2000-luvulla ollut jatkuvassa muutostilassa. Aiemmin rajoittamattomasta muutoksenhakuoikeudesta on päädytty seulontamenettelyn kautta nykyiseen järjestelmään, sanahirviöön nimeltä jatkokäsittelylupamenettely. Menettelyn sisällön kuvaaminen vaatisi useamman sivun mittaisen artikkelin, mutta olennaista on, että muutoksenhakuoikeutta on tosiasiallisesti kavennettu ja pyritään edelleen kaventamaan valtiontalouden heikentyneen tilan vuoksi.

Muutoksenhaun tehtävänä on korjata virheellinen ratkaisu. Muutoksenhaulla on myös periaatteellinen, oikeusvaltion perusteista kumpuava tehtävänsä, jonka laajuutta on vaikeampi määritellä. Erityisesti rikosasioissa oikeusvaltioperiaatteen voidaan katsoa sisältävän oikeuden hakea muutosta ainakin kerran. Syksyn aikana hallitus kuitenkin esittänee, että syytetty tarvitsee jatkokäsittelyluvan lähtökohtaisesti, mikäli rangaistus ei ole ankarampi kuin kahdeksan kuukautta vankeutta. Rikosoikeuden järjestelmässä rangaistuksen ankaruutta ei varsinaisesti eritellä sen mukaan, onko vankeus ehdollista vai ehdotonta. Joka tapauksessa kahdeksan kuukauden vankeusrangaistusta ei enää voida pitää vähäisenä. On arvioitu, että kielteisten luparatkaisujen määrä kaikista jatkokäsittelylupajärjestelmän piiriin kuuluvissa rikosasioissa annetuista ratkaisuista nousisi 40 prosenttiin. Huomattava määrä valituksista käsiteltäisiin siis ainoastaan suppeassa ja kirjallisessa hovioikeusmenettelyssä.

Perusoikeudet eivät ole ehdottomia eli niitä voidaan tietyin edellytyksin rajoittaa. Yksi rajoittamisen edellytys on hyväksyttävyys: perusoikeuden rajoittamisella tulee siis pyrkiä hyväksyttävään tavoitteeseen. Lainsäätäjällä ei kovinkaan usein ole vaikeuksia perustella hyväksyttävyysvaatimuksen täyttymistä. Muutoksenhakuoikeutta on tähän mennessä rajoitettu lähinnä joutuisan oikeudenkäynnin turvaamiseksi, mikä on kuin myös perustuslaissa turvattu perusoikeus. Muun perusoikeuden suojaaminen täyttääkin lähtökohtaisesti hyväksyttävyysvaatimuksen. Nykyään oikeudenkäyntien viivästyminen ei kuitenkaan ole niin suuri ongelma kuin ennen jatkokäsittelylupajärjestelmän käyttöönottoa vuonna 2011. Järjestelmän laajentamista onkin perusteltu lähinnä sillä, että hovioikeuden on voitava kohdistaa resurssinsa niihin tapauksiin, joissa oikeusturvan antamiselle on todellista tarvetta. Muutosta on lisäksi perusteltu oikeusturvan painopisteen siirtämisellä käräjäoikeuksiin ja toisaalta valtiontalouden tilan heikentymisen vaatimilla säästöpaineilla. Oikeusturvaa onkin perusteltua toteuttaa ensisijaisesti käräjäoikeudessa, mutta tämä edellyttää myös lisäresurssien kohdistamista alioikeuksille. Resursseja on kuitenkin ainoastaan leikattu.

Järjestelmän laajentamista voidaan siis tosiasiallisesti perustella vain oikeuslaitokseen kohdistuvilla säästöpaineilla. Valtion taloustilanne on kiistattomasti vaikea. Kun oikeusturvan kehittämisen - tai kaventamisen - perusteluina voidaan käyttää ainoastaan resurssien leikkaustarvetta, voidaan uudistuksilta vaatia erittäin vahvoja perusteluita. Olennaista on lisäksi, ettei oikeusturvaa tai muutoksenhakuoikeutta rajoiteta enempää kuin on välttämätöntä. Nähtäväksi jää, millä tavoin hallitus onnistuu perustelemaan jatkokäsittelylupajärjestelmän laajentamisen. Hallituksen esitys asiasta on suunniteltu annettavaksi vuoden 2014 aikana.